Etäluettavat tekniikat työntekijöiden altistumisen arvioinnissa ja turvallisuuden varmistamisessa
Jumpponen, Mika; Heikkinen, Pirjo; Nurkka, Timo; Mäkelä, Mauri; Leppänen, Maija (2024)
Jumpponen, Mika
Heikkinen, Pirjo
Nurkka, Timo
Mäkelä, Mauri
Leppänen, Maija
Työterveyslaitos
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-151-2
Tietoa työstä
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-151-2
Tietoa työstä
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden altistumista kaasuille ja liuotinaineille standardin SFS-EN 689:2018 + AC:2019 mukaisesti jakamalla työntekijät samoin altistuvien työntekijöiden ryhmiin (SEG). Tutkimuksessa selvitettiin myös etäluettavien mittareiden hyötyjä työntekijöiden pitkäaikaisen altistumisen arvioinnissa. Tavoitteena oli mm. selvittää lisäävätkö etämittaukset ja -seuranta työntekijöiden turvallisuutta ja mitä haasteita etäluettavien mittareiden käyttöönotossa ja käytössä esiintyy.
Tutkimuksessa muodostettujen samoin altistuvientyöntekijäryhmien (SEG 1-10) altistuminen hiilimonoksidille vaihteli paljon ja altistuminen rikkivedylle oli pääosin vähäistä. Suurimmat hiilimonoksidi- ja rikkivetypitoisuudet olivat tilanteissa, joissa työntekijät joutuivat kaasupilveen tai työskentelivät lähellä kaasuvaarallisia kohteita. Liuotinaineiden yhteispitoisuuksissa oli suuria eroja eri SEG-ryhmien välillä. Suurimmat liuotinainepitoisuudet mitattiin vuototilanteen korjauksen aikana, rasvan poistamiseen käytettävän kemikaalin käytön aikana ja maalareiden hengitysvyöhykkeillä.
Lyhytaikaisten altistumisjaksojen määrät mitattiin tässä tutkimuksessa etäluettavan mittarin avulla. Toimenpiteitä edellyttäviä lyhytaikaisia yli 4 kertaa HTP15min-arvoa vastaavia altistumisjaksoa 8 tunnissa ei tässä tutkimuksessa esiintynyt. Tästäkin huolimatta suurilta kaasupitoisuuksilta tulee osata suojautua ja kaasuvaaralliset paikat työalueilta on hyvä tuntea, jotta tarpeetonta altistumista voidaan välttää.
Standardin SFS-EN 689:2018 + AC:2019 mukainen tarkastelu osoitti, että SEG-ryhmät onnistuttiin valitsemaan pääasiassa hyvin. Samalla työalueella työskentelevät työntekijät eivät kuitenkaan välttämättä muodosta yhtä samoin altistuvaa ryhmää. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka standardin edellyttämillä mittauksilla saadaan hyvä kuva työntekijöiden altistumisesta, niin pidempään kestävillä työntekijöiden etäseurannalla altistumistilanteista saatiin tarkempia tietoja.
Noin 75 % työntekijöistä koki, että etäluettava mittari lisäsi tietoisuutta työympäristön altisteista, 50 % koki mittarin vahvistavan turvallisuuden tunnetta työssä ja kolmannes koki paikannusominaisuuden parantavan turvallisuutta. Toisaalta 26 % koki, että paikannusominaisuus ei paranna turvallisuutta ja laitteen paikannusominaisuus herätti ennen laitteen käyttökokeilua eniten epäilyksiä. Etäluettavan tekniikan käytön avulla onnistuttiin selkeästi havaitsemaan liuotinaineille tai kaasuille altistavia työkohteita yli puolessa tutkimuksen kohteista ja löydettiin uusia työkohteita ja uusia työntekijäryhmiä, joiden altistumiseen tulisi kiinnittää jatkoissa enemmän huomiota. Haasteina altistavien työkohteiden erottamisessa olivat useampikerroksiset työkohteet tai kohteet, jotka eivät ole havaittavissa suoraan sovelluksen kartalta. Yhdessä kohteessa paikannuksen virhe oli yli viisi metriä.
Työntekijöiden avun tarvetta havainnointiin tutkimuksessa etäluettavan mittarin kaatumishälytysten avulla. Hälytyksiä kaatumisista tuli tilanteissa, joissa istahdettiin tupakkapaikalle, ahtaissa työkohteissa ja kohteissa, joissa työntekijät eivät todennäköisesti edes liikkuneet. Todellisia kaatumisia ei tutkimuksen aikana raportoinut yksikään työntekijä. Jos etäluettavia mittareita on tarkoitus käyttää ensiavun tarpeen ja sen kohdentumisen havaitsemisessa, tulee etäluettavan mittarin toimintaan ja mittarin säätöihin tutustua hyvin ennen sen käyttöä.
Tutkimuksessa muodostettujen samoin altistuvientyöntekijäryhmien (SEG 1-10) altistuminen hiilimonoksidille vaihteli paljon ja altistuminen rikkivedylle oli pääosin vähäistä. Suurimmat hiilimonoksidi- ja rikkivetypitoisuudet olivat tilanteissa, joissa työntekijät joutuivat kaasupilveen tai työskentelivät lähellä kaasuvaarallisia kohteita. Liuotinaineiden yhteispitoisuuksissa oli suuria eroja eri SEG-ryhmien välillä. Suurimmat liuotinainepitoisuudet mitattiin vuototilanteen korjauksen aikana, rasvan poistamiseen käytettävän kemikaalin käytön aikana ja maalareiden hengitysvyöhykkeillä.
Lyhytaikaisten altistumisjaksojen määrät mitattiin tässä tutkimuksessa etäluettavan mittarin avulla. Toimenpiteitä edellyttäviä lyhytaikaisia yli 4 kertaa HTP15min-arvoa vastaavia altistumisjaksoa 8 tunnissa ei tässä tutkimuksessa esiintynyt. Tästäkin huolimatta suurilta kaasupitoisuuksilta tulee osata suojautua ja kaasuvaaralliset paikat työalueilta on hyvä tuntea, jotta tarpeetonta altistumista voidaan välttää.
Standardin SFS-EN 689:2018 + AC:2019 mukainen tarkastelu osoitti, että SEG-ryhmät onnistuttiin valitsemaan pääasiassa hyvin. Samalla työalueella työskentelevät työntekijät eivät kuitenkaan välttämättä muodosta yhtä samoin altistuvaa ryhmää. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka standardin edellyttämillä mittauksilla saadaan hyvä kuva työntekijöiden altistumisesta, niin pidempään kestävillä työntekijöiden etäseurannalla altistumistilanteista saatiin tarkempia tietoja.
Noin 75 % työntekijöistä koki, että etäluettava mittari lisäsi tietoisuutta työympäristön altisteista, 50 % koki mittarin vahvistavan turvallisuuden tunnetta työssä ja kolmannes koki paikannusominaisuuden parantavan turvallisuutta. Toisaalta 26 % koki, että paikannusominaisuus ei paranna turvallisuutta ja laitteen paikannusominaisuus herätti ennen laitteen käyttökokeilua eniten epäilyksiä. Etäluettavan tekniikan käytön avulla onnistuttiin selkeästi havaitsemaan liuotinaineille tai kaasuille altistavia työkohteita yli puolessa tutkimuksen kohteista ja löydettiin uusia työkohteita ja uusia työntekijäryhmiä, joiden altistumiseen tulisi kiinnittää jatkoissa enemmän huomiota. Haasteina altistavien työkohteiden erottamisessa olivat useampikerroksiset työkohteet tai kohteet, jotka eivät ole havaittavissa suoraan sovelluksen kartalta. Yhdessä kohteessa paikannuksen virhe oli yli viisi metriä.
Työntekijöiden avun tarvetta havainnointiin tutkimuksessa etäluettavan mittarin kaatumishälytysten avulla. Hälytyksiä kaatumisista tuli tilanteissa, joissa istahdettiin tupakkapaikalle, ahtaissa työkohteissa ja kohteissa, joissa työntekijät eivät todennäköisesti edes liikkuneet. Todellisia kaatumisia ei tutkimuksen aikana raportoinut yksikään työntekijä. Jos etäluettavia mittareita on tarkoitus käyttää ensiavun tarpeen ja sen kohdentumisen havaitsemisessa, tulee etäluettavan mittarin toimintaan ja mittarin säätöihin tutustua hyvin ennen sen käyttöä.
Kokoelmat
- Kirjat [569]