Hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa 2023 : yhä työn imussa
Hakanen, Jari; Lindström, Sara; Kaltiainen, Janne (2024)
Hakanen, Jari
Lindström, Sara
Kaltiainen, Janne
Työterveyslaitos
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-160-4
Tietoa työstä
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-160-4
Tietoa työstä
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten hammaslääkärien työn vaatimuksia ja voimavaroja, omaa työtä koskevia koettuja ja ennakoituja muutoksia, työhyvinvointia ja terveyttä sekä näissä tapahtuneita kehitystrendejä verrattuna erityisesti neljän vuoden takaiseen tutkimukseen vuonna 2019. Tutkimuksen käytännöllinen tavoite on tuottaa Suomen Hammaslääkäriliitolle ja yleensä suun terveydenhuollolle tietoa ja välineitä työn ja työolojen kehittämiseksi muuttuvassa terveydenhuollon kentässä.
Hammaslääkäreiden, kuten yleensä toimihenkilöiden, työhyvinvointi oli parempaa kuin suomalaisella työväestöllä keskimäärin. Työn imua koki säännöllisesti 66 % ammattikunnasta, 4 %:lla oli todennäköinen työuupumus, 12 %:lla kohonnut riski työuupua ja työssä tylsistymistä koki usein 6 %.
Hammaslääkärien työn vahvuudet ja voimavarat ovat säilyneet hyvällä tasolla verrattuna edelliseen tutkimukseen vuonna 2019. Erityisiksi vahvuuksiksi hammaslääkärikunnassa osoittautuivat oman työn tulosten näkemisen mahdollisuus, koettu työn arvostus ja myös oman ammatin arvostus (ammattiylpeys), oikeudenmukaisuus, työn autonomia ja sitoutuminen työpaikkaan.
Työn imun kokemukselle tärkeimmät työn voimavarat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla olivat työn koettu arvostus, työn kehittävyys ja monipuoliset mahdollisuudet käyttää taitojaan työssään sekä myönteiset potilaskontaktit. Samat tekijät olivat selvässä yhteydessä myös vähäisempään työuupumusoireiluun. Työssä koettu autonomia oli erittäin tärkeä julkisella sektorin hammaslääkäreille nimenomaan työuupumukselta suojaavana tekijänä.
Keskeiset työn voimavarat ja toisaalta työn vaatimukset olivat yhteisiä molemmilla sektoreilla. Näin ollen suun terveydenhuollon kehittämis- ja hyvinvoinnin edistämistoimille on olemassa hyvä yhteinen pohja. Poikkeuksena tästä julkisella sektorilla työn autonomiaa ja oikeudenmukaisuutta koettiin selvästi vähemmän, ja niitä koskevien käytäntöjen kehittäminen on erityinen haaste julkisella sektorilla.
Aiempien tutkimuskertojen tavoin hammaslääkärien työ on julkisella sektorilla edelleen selvästi kuormittavampaa kuin yksityisellä sektorilla, ja 20 vuoden aikana tämä ero sektoreiden välillä on kasvanut. Osa työn vaatimuksista on lisääntynyt neljässä vuodessa julkisella sektorilla, kun taas osa niistä oli vähentynyt yksityisellä sektorilla.
Tutkimuksessa nousi esille julkisen sektorin johtajien ja esihenkilöiden, alle 46-hammaslääkäreiden sekä YTHS:n työolot ja hyvinvointi, joiden kohentamiseen tulisi erityisesti panostaa.
Hammaslääkäreiden, kuten yleensä toimihenkilöiden, työhyvinvointi oli parempaa kuin suomalaisella työväestöllä keskimäärin. Työn imua koki säännöllisesti 66 % ammattikunnasta, 4 %:lla oli todennäköinen työuupumus, 12 %:lla kohonnut riski työuupua ja työssä tylsistymistä koki usein 6 %.
Hammaslääkärien työn vahvuudet ja voimavarat ovat säilyneet hyvällä tasolla verrattuna edelliseen tutkimukseen vuonna 2019. Erityisiksi vahvuuksiksi hammaslääkärikunnassa osoittautuivat oman työn tulosten näkemisen mahdollisuus, koettu työn arvostus ja myös oman ammatin arvostus (ammattiylpeys), oikeudenmukaisuus, työn autonomia ja sitoutuminen työpaikkaan.
Työn imun kokemukselle tärkeimmät työn voimavarat niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla olivat työn koettu arvostus, työn kehittävyys ja monipuoliset mahdollisuudet käyttää taitojaan työssään sekä myönteiset potilaskontaktit. Samat tekijät olivat selvässä yhteydessä myös vähäisempään työuupumusoireiluun. Työssä koettu autonomia oli erittäin tärkeä julkisella sektorin hammaslääkäreille nimenomaan työuupumukselta suojaavana tekijänä.
Keskeiset työn voimavarat ja toisaalta työn vaatimukset olivat yhteisiä molemmilla sektoreilla. Näin ollen suun terveydenhuollon kehittämis- ja hyvinvoinnin edistämistoimille on olemassa hyvä yhteinen pohja. Poikkeuksena tästä julkisella sektorilla työn autonomiaa ja oikeudenmukaisuutta koettiin selvästi vähemmän, ja niitä koskevien käytäntöjen kehittäminen on erityinen haaste julkisella sektorilla.
Aiempien tutkimuskertojen tavoin hammaslääkärien työ on julkisella sektorilla edelleen selvästi kuormittavampaa kuin yksityisellä sektorilla, ja 20 vuoden aikana tämä ero sektoreiden välillä on kasvanut. Osa työn vaatimuksista on lisääntynyt neljässä vuodessa julkisella sektorilla, kun taas osa niistä oli vähentynyt yksityisellä sektorilla.
Tutkimuksessa nousi esille julkisen sektorin johtajien ja esihenkilöiden, alle 46-hammaslääkäreiden sekä YTHS:n työolot ja hyvinvointi, joiden kohentamiseen tulisi erityisesti panostaa.
Kokoelmat
- Kirjat [569]