Radon uudisrakentamisessa – Otantatutkimus 2016 : Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma
Kojo, Katja; Holmgren, Olli; Pyysing, Anni; Kurttio, Päivi (2016-12-19)
Kojo, Katja
Holmgren, Olli
Pyysing, Anni
Kurttio, Päivi
Säteilyturvakeskus
19.12.2016
Kuvaus
1. painos
Tiivistelmä
Tutkimuksessa mitattujen asuntojen radonpitoisuuden keskiarvo oli 71 Becquereliä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m3) ja mediaani 42 Bq/m3. Keskiarvo oli 25 % ja mediaani 26 % pienempi kuin edellisessä otannassa, vuosina 2006 - 2008 valmistuneissa pientaloissa. Tässä tutkimuksessa radonpitoisuudet olivat korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa 38 % pienempiä kuin seitsemän vuotta sitten tehdyssä tutkimuksessa. Muualla maassa radonpitoisuudet olivat 17 % pienemmät.
Uusien asuntojen radonpitoisuuden enimmäisarvo 200 Bq/m3 ylittyi 5,6 % mittauksista. Suurimmat 200 Bq/m3 ylitysosuudet mitattiin Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä. Pohjanmaa ja Etelä-Savo olivat ainoita maakuntia, joissa ei esiintynyt kyseisen raja-arvon ylittäviä mittauksia. Arvo 300 Bq/m3 ylittyi 2,1 % kaikista mittauksista ja arvo 400 Bq/m3 1,4 % mittauksista.
Radonpitoisuuden mediaani ja keskiarvo sekä ylitysosuudet olivat pienimpiä asunnoissa, joissa oli tuulettuva alapohja. Radonpitoisuudet olivat suurimpia rinne- ja kellaritaloissa.
Radontorjuntaa oli tehty eniten Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa (> 95 %). Vähiten radontorjuntaa oli tehty Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla (<40 %). Radonputkisto oli asennettu 70 % pientaloista ja korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa 98 % pientaloista. Radontorjuntatoimenpiteiden yleistyminen ja myös mahdollinen tehostuminen ovat alentaneet merkittävästi uusien pientalojen radonpitoisuutta.
Rakennusten ilmatiiveyden ja sisäilman radonpitoisuuden välillä havaittiin yhteys niissä asunnoissa, joissa radontorjuntatoimia ei oltu tehty. Ilmatiiveyden kasvaessa, myös mitattu radonpitoisuus nousi. Tämä havainto korostaa ilmatiiviiden talojen radontorjunnan tärkeyttä.
Sisäilman radonpitoisuus mitattiin 1332 satunnaisesti valitussa pientaloasunnossa, jotka saivat rakennusluvan aikavälillä marraskuu 2012 – lokakuu 2013. Radonmittaukset tehtiin 1.12.2015 – 15.6.2016. Tutkimukseen hyväksyttyjen mittausten osuus on 48 % alkuperäisestä otannasta ja 87 % tutkimuskutsuun myönteisesti vastanneista. Korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme) tutkimukseen ilmoittautui 60 % kutsutuista, kun taas muualla Suomessa vastaava luku oli 54 %. Mittauspurkin palauttaneista 95 % on lopullisessa tutkimusaineistossa. Tämä on 20 % kaikista luvan saaneista ja asuinkäytössä olleista pientalorakennuksista lokakuussa vuonna 2015.
Uusien asuntojen radonpitoisuuden enimmäisarvo 200 Bq/m3 ylittyi 5,6 % mittauksista. Suurimmat 200 Bq/m3 ylitysosuudet mitattiin Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä. Pohjanmaa ja Etelä-Savo olivat ainoita maakuntia, joissa ei esiintynyt kyseisen raja-arvon ylittäviä mittauksia. Arvo 300 Bq/m3 ylittyi 2,1 % kaikista mittauksista ja arvo 400 Bq/m3 1,4 % mittauksista.
Radonpitoisuuden mediaani ja keskiarvo sekä ylitysosuudet olivat pienimpiä asunnoissa, joissa oli tuulettuva alapohja. Radonpitoisuudet olivat suurimpia rinne- ja kellaritaloissa.
Radontorjuntaa oli tehty eniten Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa (> 95 %). Vähiten radontorjuntaa oli tehty Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla (<40 %). Radonputkisto oli asennettu 70 % pientaloista ja korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa 98 % pientaloista. Radontorjuntatoimenpiteiden yleistyminen ja myös mahdollinen tehostuminen ovat alentaneet merkittävästi uusien pientalojen radonpitoisuutta.
Rakennusten ilmatiiveyden ja sisäilman radonpitoisuuden välillä havaittiin yhteys niissä asunnoissa, joissa radontorjuntatoimia ei oltu tehty. Ilmatiiveyden kasvaessa, myös mitattu radonpitoisuus nousi. Tämä havainto korostaa ilmatiiviiden talojen radontorjunnan tärkeyttä.
Sisäilman radonpitoisuus mitattiin 1332 satunnaisesti valitussa pientaloasunnossa, jotka saivat rakennusluvan aikavälillä marraskuu 2012 – lokakuu 2013. Radonmittaukset tehtiin 1.12.2015 – 15.6.2016. Tutkimukseen hyväksyttyjen mittausten osuus on 48 % alkuperäisestä otannasta ja 87 % tutkimuskutsuun myönteisesti vastanneista. Korkeiden radonpitoisuuksien maakunnissa (Kymenlaakso, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Karjala ja Kanta-Häme) tutkimukseen ilmoittautui 60 % kutsutuista, kun taas muualla Suomessa vastaava luku oli 54 %. Mittauspurkin palauttaneista 95 % on lopullisessa tutkimusaineistossa. Tämä on 20 % kaikista luvan saaneista ja asuinkäytössä olleista pientalorakennuksista lokakuussa vuonna 2015.