Essitalopraami ja sitalopraami masennuksen hoidossa
Kiviniemi, Vesa; Jyrkkä, Johanna; Kastarinen, Helena; Kuoppala, Jaana; Oravilahti, Tuomas (2013)
Kiviniemi, Vesa
Jyrkkä, Johanna
Kastarinen, Helena
Kuoppala, Jaana
Oravilahti, Tuomas
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
2013
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5624-36-6
Fimea kehittää, arvioi ja informoi : 6/2013
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5624-36-6
Fimea kehittää, arvioi ja informoi : 6/2013
Kuvaus
Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi
Tiivistelmä
Masennus on monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn liittyy useita biologisia, psykologisia ja
sosiaalisia vaaratekijöitä. Vuosittain noin 5 % suomalaisesta aikuisväestöstä sairastaa kliinisesti
merkittävää masennusta. Masennuksen hoitoon on tarjolla useita lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä
hoitoja. Tässä katsauksessa vertailtiin kahta yleisesti masennuksen hoidossa käytettyä
lääkettä, essitalopraamia ja sitalopraamia.
Kokonaisuudessaan näyttö essitalopraamin ja sitalopraamin terveysvaikutusten eroista on
vähäistä, kun otetaan huomioon sairauden yleisyys. Lisäksi näyttö on erittäin niukkaa iäkkäillä
potilailla, joilla masennuslääkkeiden käyttö on myös yleistä. Tutkimusnäyttö antaa seuraavia
viitteitä:
− Varhaisessa hoitovasteessa (alle 4 viikkoa) hoitojen eroista ei ole selkeää näyttöä.
− Essitalopraamilla hoitovaste saavutetaan 6–12 viikon hoidossa useammin kuin sitalopraamilla.
− Pidempikestoisessa käytössä hoidoilla ei ole eroa, tosin tutkimusnäyttö on vähäistä.
− Essitalopraamilla ja sitalopraamilla ei näyttäisi olevan eroa haitoissa tai hoidon keskeytymisessä.
− Merkittävä osa potilaista ei hyödy kummastakaan hoidosta. Essitalopraamihoidossa
37 ja sitalopraamihoidossa 44 potilasta 100:sta ei saa hoitovastetta.
− Potilaiden kannalta tärkeästä lopputuloksesta, elämänlaadusta, ei ole käytettävissä
tutkimusnäyttöä.
Vuonna 2012 essitalopraamista sai korvauksia noin 93 000 ja sitalopraamista noin 99 000
potilasta. Essitalopraamin lääkekustannukset korvauksen saajaa kohti olivat lähes nelinkertaiset
sitalopraamiin verrattuna. Avohoidossa lääkekustannukset essitalopraamista ja sitalopraamista
olivat yhteensä lähes 14 miljoonaa euroa, josta essitalopraamin osuus oli lähes
11 miljoonaa. Potilaat maksoivat itse keskimäärin yli puolet lääkekustannuksista kummassakin
hoidossa.
Arvioinnin perusteella jää epäselväksi, missä määrin essitalopraamin aiheuttamille lisäkustannuksille
sitalopraamiin verrattuna saadaan vastinetta väestön parantuneen terveydentilan
muodossa. Pohdittavaksi myös jää, voisiko aiheutunut lisäkustannus olla paremmin hyödynnettävissä
masennuksen muissa lääkkeellisissä tai lääkkeettömissä hoitomuodoissa. Kliinisen
asiantuntija-arvion mukaan essitalopraamin käyttöä tulisi suunnata sellaisille potilaille,
jotka siitä todennäköisimmin voisivat hyötyä. Näiden potilasryhmien tunnistaminen vaatisi
kuitenkin lisää tutkimusta.
sosiaalisia vaaratekijöitä. Vuosittain noin 5 % suomalaisesta aikuisväestöstä sairastaa kliinisesti
merkittävää masennusta. Masennuksen hoitoon on tarjolla useita lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä
hoitoja. Tässä katsauksessa vertailtiin kahta yleisesti masennuksen hoidossa käytettyä
lääkettä, essitalopraamia ja sitalopraamia.
Kokonaisuudessaan näyttö essitalopraamin ja sitalopraamin terveysvaikutusten eroista on
vähäistä, kun otetaan huomioon sairauden yleisyys. Lisäksi näyttö on erittäin niukkaa iäkkäillä
potilailla, joilla masennuslääkkeiden käyttö on myös yleistä. Tutkimusnäyttö antaa seuraavia
viitteitä:
− Varhaisessa hoitovasteessa (alle 4 viikkoa) hoitojen eroista ei ole selkeää näyttöä.
− Essitalopraamilla hoitovaste saavutetaan 6–12 viikon hoidossa useammin kuin sitalopraamilla.
− Pidempikestoisessa käytössä hoidoilla ei ole eroa, tosin tutkimusnäyttö on vähäistä.
− Essitalopraamilla ja sitalopraamilla ei näyttäisi olevan eroa haitoissa tai hoidon keskeytymisessä.
− Merkittävä osa potilaista ei hyödy kummastakaan hoidosta. Essitalopraamihoidossa
37 ja sitalopraamihoidossa 44 potilasta 100:sta ei saa hoitovastetta.
− Potilaiden kannalta tärkeästä lopputuloksesta, elämänlaadusta, ei ole käytettävissä
tutkimusnäyttöä.
Vuonna 2012 essitalopraamista sai korvauksia noin 93 000 ja sitalopraamista noin 99 000
potilasta. Essitalopraamin lääkekustannukset korvauksen saajaa kohti olivat lähes nelinkertaiset
sitalopraamiin verrattuna. Avohoidossa lääkekustannukset essitalopraamista ja sitalopraamista
olivat yhteensä lähes 14 miljoonaa euroa, josta essitalopraamin osuus oli lähes
11 miljoonaa. Potilaat maksoivat itse keskimäärin yli puolet lääkekustannuksista kummassakin
hoidossa.
Arvioinnin perusteella jää epäselväksi, missä määrin essitalopraamin aiheuttamille lisäkustannuksille
sitalopraamiin verrattuna saadaan vastinetta väestön parantuneen terveydentilan
muodossa. Pohdittavaksi myös jää, voisiko aiheutunut lisäkustannus olla paremmin hyödynnettävissä
masennuksen muissa lääkkeellisissä tai lääkkeettömissä hoitomuodoissa. Kliinisen
asiantuntija-arvion mukaan essitalopraamin käyttöä tulisi suunnata sellaisille potilaille,
jotka siitä todennäköisimmin voisivat hyötyä. Näiden potilasryhmien tunnistaminen vaatisi
kuitenkin lisää tutkimusta.
Kokoelmat
- Kirjat [259]