Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa : Vuosiraportti 2022
Strålningsövervakning av miljön i Finland : Årsrapport 2022;
Environmental Radiation Monitoring in Finland : Annual Report 2022
Kaipiainen, Maria; Karhunen, Tero; Kojo, Katja; Kurttio, Päivi; Laine, Jussi-Pekka; Mattila, Aleksi; Paatero, Jussi; Peltonen, Tuomas; Simola, Reko; Torvela, Tiina; Turunen, Jani; Vartti, Vesa-Pekka (2023-06-21)
Lataukset:
Kaipiainen, Maria
Karhunen, Tero
Kojo, Katja
Kurttio, Päivi
Laine, Jussi-Pekka
Mattila, Aleksi
Paatero, Jussi
Peltonen, Tuomas
Simola, Reko
Torvela, Tiina
Turunen, Jani
Vartti, Vesa-Pekka
Editori
Mattila, Aleksi
Inkinen, Samu
Säteilyturvakeskus
21.06.2023
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-567-0
STUK-B : 304
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-309-567-0
STUK-B : 304
Tiivistelmä
YHTEENVETO
Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2022. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta.
Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen valvonnan, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden valvonnan sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä.
Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrä ympäristössä vähenee.
Vuoden 2022 aikana neljässä ulkoilmasta kerätyssä näytteessä havaittiin vähäisiä määriä muualta kuin Tšernobylin ydinlaitosonnettomuudesta peräisin olevia keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Havaittujen radioaktiivisten aineiden alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mit-tauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista.
Vuoden 2022 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät kerran syyn ollessa tekninen vika. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä.
Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat välillä 1 – 3 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei suositella ylitettäväksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja.
Itämerestä kerätyissä näytteissä näkyy edelleen Tšernobylin onnettomuudesta peräisin oleva 137Cs. Kuten muissakin ympäristönäytteissä, Itämerestä kerättyjen näytteidenradioaktiivisuuspitoisuudet ovat laskussa.
Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä.
Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2022 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa.
Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. STUKin mittauksissa vuonna 2022 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 109 Bq/m3 ja 15 % radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3.
Radonrekisteristä, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuuksien tunnusluvut yliarvioivat kaikkien Suomen asuntojen radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella.
Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018.
Tämä raportti on yhteenveto ympäristön säteilyvalvonnan tuloksista Suomessa vuonna 2022. Tuloksia raporttiin ovat toimittaneet Säteilyturvakeskuksen lisäksi Ilmatieteen laitos ulkoilman kokonaisbeeta-aktiivisuudesta.
Ympäristön säteilyvalvontaohjelma sisältää ulkoisen annosnopeuden jatkuvan ja automaattisen valvonnan, ulkoilman radioaktiivisten aineiden ja kokonaisbeeta-aktiivisuuden valvonnan sekä radioaktiivisen laskeuman, pinta- ja talousveden, jätelietteen, maidon ja elintarvikkeiden radioaktiivisuuden säännöllisen seurannan. Lisäksi ohjelmaan sisältyy ihmisen kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä asuntojen sisäilman radonin seuranta. Tämä raportti sisältää myös yhteenvedot Itämeren radioaktiivisuusvalvonnan tuloksista ja ympäristön säteilyvalvontaan kuuluvien osaohjelmien aihekohtaisista selvityksistä.
Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrä ympäristössä vähenee.
Vuoden 2022 aikana neljässä ulkoilmasta kerätyssä näytteessä havaittiin vähäisiä määriä muualta kuin Tšernobylin ydinlaitosonnettomuudesta peräisin olevia keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Havaittujen radioaktiivisten aineiden alkuperää ei voitu varmuudella selvittää. Vuoden aikana havaittujen keinotekoisten radioaktiivisten aineiden määrät ulkoilmassa olivat äärimmäisen pieniä eikä niillä ole vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Ulkoinen säteilyn valvontaverkko toimi hyvin. Mittausasemien tuloksista kerättiin ulkoisen säteilyn valvontatietojen hallintajärjestelmä USVAan yli 97 % kaikkien mittausasemien tuottamista mit-tauksista. Puuttuvat tiedot aiheutuivat laitehäiriöistä tai tietoliikenneongelmista.
Vuoden 2022 aikana valvontaverkon GM-anturit hälyttivät kerran syyn ollessa tekninen vika. Spektrometriverkon kautta ei tullut hälytyksiä.
Laskeuma- ja talousvesinäytteiden tritiumpitoisuudet olivat välillä 1 – 3 Bq/l. Elintarvikkeista ei havaittu yli 600 Bq/kg ylittäviä 137Cs:n aktiivisuuspitoisuuksia. Tätä pitoisuutta ei suositella ylitettäväksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja.
Itämerestä kerätyissä näytteissä näkyy edelleen Tšernobylin onnettomuudesta peräisin oleva 137Cs. Kuten muissakin ympäristönäytteissä, Itämerestä kerättyjen näytteidenradioaktiivisuuspitoisuudet ovat laskussa.
Jätelietteessä havaittiin Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevaa 137Cs:a, luonnon radioaktiivisia aineita ja sairaalasta käytettyjä radioaktiivisia aineita. Radionuklideja käyttävien sairaalojen syöpäklinikoiden ja isotooppiosastojen potilaiden eritteet kulkeutuvat jätevesipuhdistamoon ja näkyvät siten jätelietteissä.
Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus vuonna 2022 oli alle 0,02 mSv, mikä on pieni suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen annokseen 5,9 mSv verrattuna. Vuoden 2022 tulokset osoittavat, että vuoden aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa.
Sisäilman radonin (222Rn) pääasiallinen lähde on maaperän uraanipitoinen kiviaines. Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy niissä rakennuksissa, joiden perustusrakenteet eivät ole riittävän tiiviitä estämään radonpitoisen maaperän huokosilman pääsyn sisätiloihin. Tehokkaimmin radonia torjutaan rakennusvaiheen toimenpiteillä, eli rakentamalla alapohjarakenteet tiiviiksi ja asentamalla lattialaatan alle radonputkisto. STUKin mittauksissa vuonna 2022 asuntomittausten radonpitoisuuden mediaani oli 109 Bq/m3 ja 15 % radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista oli suurempi kuin viitearvo 300 Bq/m3.
Radonrekisteristä, johon tallennetaan STUKin tekemien asuntojen radonmittaustulokset, saadut pitoisuuksien tunnusluvut yliarvioivat kaikkien Suomen asuntojen radonpitoisuuksia, koska tunnettujen korkeiden radonpitoisuuksien alueilla asuntoja mitataan enemmän kuin matalien radonpitoisuuksien alueella.
Suomalaisten keskimääräisen vuotuisen säteilyannoksen määrittämistä käsitellään STUKin julkaisussa STUK-A263 Suomalaisten keskimääräinen efektiivinen annos vuonna 2018.
Kokoelmat
- STUKin omat sarjajulkaisut [2306]